Munkit aamukerjuulla
Seuraava kohde Vietnamista lähdön jälkeen olikin minulle uusi dxfc-maa, jota ehdinkin jo etukäteen juhlistaa Hanoin lentokentällä.
Siellä tapahtui myös harvinainen käsky laittaa käsitavarat koneen ruumaan. Kuinkahan moni meistä unohti lääkkeensä ja rahansa laukkuun?
Luang Praband, hienostunutta harmoniaa
Vierailijan saavuttua Laosiin huomaa hän välittömästi suuren eron maiden välillä, esimerkkinä esim. asukasluvut: Vietnamissa 90 milj.(263 as./km2) ja Laosissa vain 6.6 milj.(27 as/km2) ja yllättävintä on elinajanodotteen iso ero naapurivaltioiden kesken, Vietnamissa 75- ja Laosissa 66 vuotta.
Allaolevasta linkistä löydät suomenkielisen esittelyn viehättävästä Luang Prabandista. ( http://www.
Häämenoista
Olimme tutustumassa Wat Xieng Thong- temppeliin, jossa iloksemme näimme paikallisen hääparin kuvauksia. Oppaamme kertoi häitä vietettävän kolme päivää. Häät suunnitellaan tarkasti kalentereissa merkittyjen päivien mukaan, sillä kalenterissa on tietyt päivät, jolloin ei pidä mennä naimisiin. Liekö taikausko kysymyksessä?
Keskivertohäihin kutsutaan noin 500 vierasta ja ylemmänluokan häissä saattaa olla 1000 vierasta. Häälahjana annetaan käteistä rahaa, 10-20 usd/henkilö.
Veneretkellä Mekong-joella
Mekong-joki saa alkunsa Tiibetistä, jonka jälkeen se kulkee kuuden eri valtion kautta Etelä-Kiinan mereen. Laosissa se virtaa läpi Luang Prabangin ja pituutta sillä on viitisen tuhatta kilometriä. Jokeen on Laosissa suunniteltu rakennettavaksi voimalaitoksia ja kustannuksiin ottaisivat osaa myös yksityiset rahoittajat. Sivujokiin on jo rakennettu useita patoja ja naapurivaltiot ovat asiasta huolissaan, sillä esim. riisintuottajat Etelä-Vietnamissa eivät saa tarpeeksi vettä viljelyksille kuivan kauden aikana.
Me teimme upean ja hyvin mielenkiintoisen matkan pitkällä jokiveneel-
lä. Kohteina oli Pak Oun- luolat, joissa oli nelisen tuhatta erikokoista buddhan patsasta. Alkuaan niitä on ollut peräti 7000, mutta "pitkäkyntiset" vierailijat ovat verottaneet määrää.
Kouluvierailu
Jokiristeilyn yhteydessä poikkesimme yhden luokan kyläkouluun, Ban Thinhongin- kylässä, jossa työskenteli yksi opettaja eri tasoisten oppi-
laiden kanssa. Minulle jäi opettajan antamasta tietoiskusta sellainen käsitys, että koulujärjestelmä Laosissa on vielä lastenkengissä. Koulua käydään keskimäärin neljä vuotta, eikä sitäkään etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Joillakin alueilla vain noin 30% lapsista käy koulua. Koulutus on ilmaista alle 10 vuotiaille, mutta kirjat ja koulupuvut on vanhempien maksettava.
Auttaaksemme asiaa omalta osaltamme veimme koulun opettajalle vihkoja, kyniä ja palloja.
Munkit kerjuukierroksella
Ryhmämme sai ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua antavana osa-
puolena munkkien päivittäiseen ruoankerjuuseen.
Olimme hyvissä ajoin jo ennen auringon nousua valmiina antamaan ruoka-almumme heidän kulhoihinsa. Istuimme jalkakäytävällä pienillä jakkaroilla ja kulllakin oli edessään keitelyllä riisillä täytetty kulho. Aluksi oli hieman vaikeuksia saada riisistä sopivan kokoisia palleroita, sillä operointi tapahtui oikean käden sormilla. Vasemman olkapään yli vedimme lainaksi saadun vaaleansinisen taitetun liinan, jonka tarkkaa merkitystä en tiedä.
Jokaisella luostarilla ( Luang Prabandissa 33) on oma reittinsä ja kaikki munkit keräävät ruokansa samaan aikaan. Minua lievästi inhotti pudottaa riisi heidän kulhoonsa nähdessäni, että siellä oli myös likaisia paperirahoja.
Suvaitsevuus
Buddhalaisen munkin on noudatettava 227 sääntöä, jotka säätelevät hänen päivittäistä elämäänsä. Hän ei saa omistaa mitään muuta, kuin sahraminkeltaisen viittan, kerjuukulhon ja joitakin vähäisiä tarvikkeita.
Buddhalaisuuteen kuuluu suvaitsevuus muita uskontokuntia kohtaan. Asuntojen ulkopuolella on useasti miniatyyrikokoisia asuntoja, jotka on tarkoitettu henkien asuinsijoiksi. Näihin asuntoihin tuodaan kukkia ja ruokaa.
Tervehtiminen ei tapahdu kätellen, vaan painamalla omat kämmenet vastakkain rinnan edessä. Mitä korkeammalla kädet ovat, sitä kunni-
oittavampi tervehdys. ( lähde: Maailman matkaaja 3/96)
Hammaslääkärillä käynti
Ohjelmaamme oli merkitty auringonlaskun ihailua Phu Si- temppelikukkulalla. Millaiset maisemat sieltä avautui jäi minulta näkemättä, sillä vallitsevan kovan lämpötilan ja varsinkin tietoisuus ylös kipuamisesta yli 300 rappusen verran, sai minut jättämään kohteen suosiolla väliin.
Tämän poisjääneen ohjelman tilalle tulikin vielä mielenkiintoisempi tapaus, sillä yhden ryhmämme matkalaisen hammas oli kipeytynyt siinä määrin, että poski oli reilusti turvoksissa, ja kipu oli kuulemma kestämätön. Tarvittiin pikaisesti asiantuntevaa apua.
Keskustan apteekista saimme tietoomme päivystävän hammaslääkä-
rin osoitteen, jonne potilas, autonkuljettaja ja kaksi myötätuntoa antavaa tukijaa lähtivät. Vastaanottotila oli pieni lasiseinäinen huone, johon sai astua ilman kenkiä. Suoritetun tutkimuksen jälkeen oli diaknoosi, että vanha juuripaikka oireilee. Onneksi lääkärillä oli laatikossaan antibioottia jota potilaan tulisi nauttia viikon verran .
Oli laskun maksamisen aika; tutkimus ja lääkkeet yhteensä vajaa kaksi euroa.
Ruokailu siistissä ravintolassa ei käy kukkaron päälle, sillä 40.000 pai-
kallista rahaa on vain 4.3 euroa.
Munkkiluostarin pihapiiri.
Mekongjoen risteilyn ruokapaikka oli tämän kallion juurella.
Mekongjoen risteilyn ruokapaikka oli tämän kallion juurella.
Kulkuvälineemme Megongjoella, jonka reunustat olivat tuuhean kasvuston peittämät.
Langoilla ohjattavia sätkynukkeja tuliaiseksi.
Ban Thinhong- nimisessä kylässä vierailimme koulussa, jonka oppilaat asuvat tämänkaltaisissa asunnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti