Elefantit ovat hyvin esillä tässä pyhäkössä Phuketin eteläisimmässä pisteessä.
Muistoja Bangkokista vuodelta 1968.
Tiedämme kuinka jokin paikka saattaa jäädä mieleen muita paremmin, olivat syyt sitten mitkä tahansa, kohde johon haluaisi sydämensä halusta palata uudestaan. Minulle on nyt tämä odotusaika kulunut umpeen. Vieraillessani kaksi talvea sitten ( 1966) Thaimaassa, tunsin pois lähtiessäni oudonlaisen kaipuun valtaavan mieleni. Taisi sydämesi jäädä Bangkokin tytöille, sanoivat silloiset matkaseuralaiseni. Niinpä taisi jäädä, joten sitäkin suuremmalla syyllä odotin koneemme laskeutumista keskiyön aikaan kuumaan Bangkokiin.
Onkohan mieleni niin hyvällä tuulella, että näen ympärilläni yhä vain hymyileviä kasvoja. Voi sitä ihmisten hymyä ja iloisuutta, he todella osaavat näyttää elämän hyvän puolen, onnen. Pelkkä hymyilykö sydämeni murtaisi? No, ei nyt sentään , mutta kun siihen lisätään käsite Thaimaan tyttö, sillä tämä valloittaa koko olemuksellaan, yhdessä hymyn, siron vartalonsa, joustavan liikkumisensa ja hänen puhtautta hohtavat vaatteet. Eikö tässä ole jo riittävästi perusteluja palata maahan uudelleen?
Asuinolosuhteet aiheuttivat minulle hämmennystä, se ei välttämättättä ole hygieenistä, sillä ikkunan alapuolella on usein kaatopaikka. Joet, joiden varsille väki on asettunut asumaan, ovat ruskean harmaita väriltään ja niissä mädänneet koirien ja kissojen raadot kelluvat, mutta siitä huolimatta lapset viihtyvät joessa hyvin.
Hieromalaitoksen asiakkaana
Kuuma päivä on vaihtunut illaksi. Ihosi on hiestä nahkea istuttuasi busseissa ja käveltyäsi useissa temppeleissä, haluat peseytyä ja rentoutua. Mikä silloin sopisikaan paremmin kuin käynti alan laitoksessa. Valitsin tunnetun New Bangkok Service- kylpylän. Tilavassa aulassa tulee talon emäntä ovelle vastaan ja toivottaa minut tervelleeksi. Oikeassa seinässä on noin 15 sm korkuinen ikkuna toiseen huoneeseen, jossa sieviä nuoria kylvettäjiä istuu penkkiriveillä. Osa heistä neuloo tai lukee lehtiä tapaakseen odotusaikaansa. Heillä on numerolappu rinnassaan ja valitsen pitkähiuksisen tytön, jonka numeron 66 ilmoitan emännälle, joka puolestaan ilmoittaa sen edelleen kovaäänisen kautta tyttöjen huoneeseen. Kävelemme rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa astumme sisään käsittelyhuoneeseen, jossa kalustuksena on amme, pehmustettu laveri, pöytä ja tuoli. Tämän jälkeen seurasi vaikein vaihe koko tapahtumassa, kylvettäjä pyysi minun riisuuntuvan ja astumaan ammeeseen. Siinä sitä sitten istutaan kiltisti ja todetaan kuinka tyttö suorittaa tehtäväänsä, saippuaa säästämättä. Pesu on tarkka toimitus, aina varpaiden välejä myöten. Huuhtelu. Kuivaus karkeahkolla pyyhkeellä.
Seuraavaksi asetun pitkäkseni siniselle keinonahkaiselle laverille. Talkkia ripotellaan päälleni, niin että olen paikoin lähes valkoinen. Taputtelua, hierontaa, jäsenten vääntelyä ja kaiken lisäksi, tyttö kävelee pitkin selkärankaani edestakaisin. Yksi ajatus takoo päässäni, koeta kestää loppuun asti. Lopultakin vapauttava karhea summerin ääni ilmoittaa käsittelyajan olevan loppu.
(Ylläoleva kertomus on julkaistu Vaasa- lehdessä vuonna 1969.)
Phuket- Andamaanienmeren helmi
Lähdettyämme Singaporesta (2015 helmikuu) oli merimatkaa seuraavaan kohteeseen toistatuhatta kilometriä. Kohteena oli Thaimaan suurin saari, Phuket. Rantautuminen tapahtui tenderillä eli yhdysveneellä ja paikka oli nimeltään Patong Beats, josta siirryimme kiertoajelubussiin.
Phuket on Thaimaan suurin saari, 48x19km, ja josta on tullut yksi koko Kaakkois-Aasian suosituimmista kohteista.
Muistamme mitä tapahtui tällä saarella jouluna vuonna 2004. Tapaninpäivänä Indonesissa sattuneen voimakkaan maanjäristyksen aikeuttama hyökyaalto, tsumani, suorastaan vyöryi Phuketin länsirannikolle ja aiheutti suunnattoman suuren onnettomuuden yli 6000 ihmistä menehtyi. Pahiten kärsi Patong ja Phi Phin saari. Vielä tänäkin päivänä alueella jatkuu jälleenrakennus, jonka totesimme monessa kohteessa.
Länsirannikolla on yksi suomenkielinen kylä, Kamala, joka sopisi minulle paremmin lomakohteeksi, kuin lähellä oleva Patong, joka on tiettävästi hyvinkin meluisa paikka.
Kiertoajelumme kesti nelisen tuntia, jonka aikana saimme nähdä mm. Promthep Capen, jossa ihastelimme puolikuun muotoista Nai Harn Beachiä sekä vierailimme Phuket Seashell-museossa, jossa oli esillä yksi koko maailman arvokkaimmasta merisimpukka kokoelmasta. Museo sijaitsee lähellä Rawai- uimarantaa.
Seuraava kohde helmikuun risteilyllä oli Myanmar (Burma), joka oli minulle uusi kohde. Pidinkö valtiosta? Vastaus selviää seuraavasta kertomuksesta.
Näistä linkeistä tietoa Thaimaasta:
http://www.rantapallo.fi/
Thaimaalaisen auton rekisterikilpi on värikäs.
Lentokenttävirkailija ja kirjoittaja Bangkokin lentokentällä vuonna 1968
Tässä upeassa rakennuksessa on esillä yksi maailman parhaista simpukakuori kokoelmista.
Phuket Seashell (simpukankuori) museon yksityiskohta.
Kauppavene on saapunut kotiovelle.
Teksti ja kuvat Aatto, oh6pn@sral.fi
73, Pertti OH5TQoh5tq@sral.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti