Yleisnäkymä maan pääkaupunkiin Ulan Batoriin.
Tsingis Khaanin valtakunta
Mongolia on maailman harvinpaan asuttu maa, jossa on moninkerroin enemmän eläimiä kuin asukkaita, esim. lampaita on noin 12 milj. ja hevosia kaksi miljoonaa. Maan pinta-alasta on 60 % aroa, viljeltyä kasvimaata on ainoastaan yksi prosentti.
Vain noin 40 % maan asukkaista asuu pääkaupungin Ulan Batorin ulkopuolella. He ovat paimentolaisia, jotka aika-ajoin purkavat jurttansa ja vaihtavat asuinpaikkaansa paremmille laidunmaille. Jokainen voi pystyttää jurttansa minne tahtoo, sillä aro on kaikkien asukkaiden omaisuutta. http://www.palladiumkirjat.fi/
Asuimme matkamme aikana kahden hengen jurtissa, joita nk jurttavahdit lämmittivät kaminoilla, koska yöt olivat yllättävän kylmiä. Jurtan lattian alla oli myöskin elämää, siellä oleilivat maa-
oravat. Näimme myös murmeleita, jotka vartioivat pesänsä edessa seisten kahdella jalalla, mutta tultuaan häirityiksi, luikahtivat nopeasti pesäänsä.
Vierailulla paimentolaisperheessä
Tälläisen erikoislaatuisen matkan yksi parhaimmista hetkistä on päästä tutustumaan paikallisten asuttamaan huopakankaasta valmistettuun jurttaan, jossa vieraanvarainen isäntämme tarjosi käynyttä tamman maitoa, kumissia eli airakkia.(alkoholia 3-5%) Juoman alkulähde on hiljaittain poikinut tamma. Varsa imee aluksi muutaman kulauksen nisästä, jonka jälkeen lypsäjän on helppo jatkaa toimitusta.
Häätilaisuus
Ryhmämme sai sattumalta mahdollisuuden seurata hääparin juhlavastaanottoa ruokailumme yhteydessä. Ravintolaan mennessämme meillekkin tarjottiin juhlajuomaa morsiusparin kunniaksi. Jo tullessamme ihmettelin pihapiiriin pysäköityjä kiiltäviä neliveto maastureita, joilla juhlaväki oli saapunut tilaisuuteen.
Surkeat maantiet
Maanteiden huonon kuntoisuuden vuoksi ajoi kuljettajamme suurimman osan matkastamme tien ulkopuolella. Maastossa oli vankkureiden jättämiä uria, joita pääasiassa seurattiin. Välillä pidettiin taukoja eväiden syöntiä varten, jolloin oppaamme muistutti ilmassa ruokaa vaanivista kotkista sekä maassa kasvavista nuppi-
neulan terävistä ruohotupsuista.
Havaintoja pääkaupungista
Ulan Bator on yksi maailman kylmimmistä pääkaupungeista, joka mielestäni näytti ankealta ja likaiselta. Kaupungin ulkopuolella olevalta näköalapaikalta katsottaessa havaitsin myös jurttia talojen pihoissa. Näissä asuu entisiä paimentolaisia, joilla on vaikeuksia sopeutua kerrostaloasumiseen.
Keskustassa sijaitsevan ratsastajapatsaan läheisyydessä ruuhka-
aikaan liikkuessani tein havainnon kulkijoiden yllättävän nuorekkaasta ulkonäöstä. Tätä tukee myös tilasto väestön ikärakenteesta: Alle 14 vuotiaita on 27%, ja yli 55 vuotiaita on vain 5-6% väestöstä.
Tämän matkan negatiivisin kokemukseni aiheutui päihtyneestä nuoresta mieshenkilöstä, joka alkoi haastaa riitaa hotelimme lähei-
syydessä. Iholle asti hän ei onneksi tullut.
Toteama tästä maasta
Mielestäni Mongolia on maa, jossa kannattaa käydä kerran elämässä, sillä siellä koet ison autiuden tunteen, kun näköpiirissä ei ole mitään muuta kuin taivaanranta ja siellä täällä pilkottavia valkeita täpliä, asumuksia.
Ajankohtaista
Uusien maiden saaminen www.dxfc.org - pistetaulukkoon on ollut hyvin nihkeää, sillä maat ovat lisääntyneet 15 kk aikana vain kuudella uudella, vaikka kilometrejä on kasaantunut 112.370 ja maita on käyty 24 kpl. Viimeeksi bongattu maa, Myanmar (Burma), tuli käydyksi muutama viikko sitten. Yhteismäärä on on nyt 181.
Lisätietoja kohteesta:
Vaikuttava monumentti keskellä ruohoa kasvavaa aroa.
Jurttaleirillä saimme kuulla värikkäästi puettujen kurkkulaulajien lauluja, jossa laulaja tuottaa perusäänen lisäksi ylä-ääneksiä.
Matkamuistoja oli saatavilla täälläkin.
Painikilpailut ovat Mongoliassa suosittuja ja jokaisen painian tavoite on saavuttaa leijonan,norsun tai peräti kotkan arvonimen.
Paikallisen alkoholijuoman lähde on tamma, jonka maitoa käyttämällä saadaan siihen prosentteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti