Oma blogiluettelo

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

AATON MUKANA MAAILMALLA, OSA 58 ARKTISET ALUEET




Jäätikkö (glacier) valuu pikkuhiljalleen alas ja paukahtaen siitä irtoaa erikokoisia paloja.


AATON MUKANA MAAILMALLA, OSA 58 ARKTISET ALUEET

Tässä osassa muistelen käyntejäni kohteissa, joissa yhteisenä nimittäjänä on talvi ja ankara pakkanen. Aikaisemmin olen jo kertonut käynnistäni Etelä Mantereen vesillä ja nyt on vuorossa 3 muuta kohdetta.

Kylä Grönlannissa

Ollessani vierailulla Islannissa tapaamassa radioamatöörejä sekä ipalaisia sain ajatuksen pistäytyä päiväksi Grönlannin itärannikolla sijaitsevassa Kulusuk nimisessä kylässä. Tähän oli mahdollisuus, sillä Air Iceland lensi sinne Rejkjavikista kesäkuukausina päivittäin. Lentoaika oli vajaat 2 tuntia. Perillä oloon jäi riittävästi aikaa tutustua kylään.
Kulusukin kenttä rakennettiin 1956 USA:n ilmavoimien käyttöön ja se on toinen kahdesta kentästä, jotka sijaitsevat Grönlannin itärannikolla. Varsinainen kylä sijaitsi noin 15 min kävelymatkan päässä ja näytti siltä, että olin yksi harvoista matkustajista, jotka jäivät tänne. Jatkolento helikopterilla onnistui muihinkin kyliin.

Kulusukin keskustassa kävellessäni tein innokkaasti havaintoja asukkaiden toimista. Huomasin, että pihassa oli nainen työntouhussa kaapimassa ilmeisesti hylkeen nahkaa. Valitettavasti näin myös negatiivisen puolen, sillä lähellä markettia oleili laitapuolen kulkijoita. Vierailu antoi minulle täyden vastineen odotuksilleni: edessä avautui kyläyhteisö, kuulin koirien haukuntaa ja maisemaa täydensi upeat lumi – jääpeitteiset vuoret, ja lahdella kelluivat jäälohkareet.


Alkaako kaivostoiminta?

Viime vuosina on lehdissä ollut uutisia mahdollisesta kaivoksesta, jonka rakentaisi kiinalaiset ja heillä olisi myös vastuu sen toiminnasta. Kaivoksen omistaisi kuitenkin eteläafrikkalainen kaivosyhtiö. Mikäli kaivosteollisuus pääsisi alkamaan, toisi se Grönlannille usean miljardin euron verotulot. Tästä huolimatta asukkaat ovat olleet huolestuneita ympäristöstään ja perinteisten elinkeinojen vaarantumisesta. Paluumatkalla Islantiin oli koneessa mahdollisuus tehdä edullisia tullivapaita ostoksia.


Alaskan glasieerin lumoissa

Seitsemän vuotta sitten olimme risteilemässä Alaskan rannikolla viettääksemme Pirkko-Liisan (xyl) syntymäpäivää. Matkan kohokohtana pidin tapahtumaa Hubbard Glacier lahdella, jonne kapteenimme ohjasi Celebrity Infinity laivamme toviksi. Parituhatta kanssamatkustajaa tuijotti lumoutuneesti luonnon näytelmää, jossa kerrostalon kokoiset jäävuoren lohkareet murtuivat jäätiköstä romahtaen kovalla paukkeella mereen. Näytelmää oli upea seurata laivan yläkansilta lintuperspektiivistä. Lahti oli yllättävän ahdas, mutta taitava kapteenimme pystyi kääntämään laivan paikalla paluu suuntaan.
Glasieeri syntyy, kun jäämassa ylittää tietyn paksuuden ja painon, se alkaa valua alaspäin. Muita kohteita risteilylä olivat osavaltion pääkaupunki Juneau, Kohchikan ja Victoria.

Huippuvuoret; jääkarhujen koti

Huippuvuoret sijaitsevat noin 1000 km etelään Pohjoisnavalta ja sen hallinnollinen keskus on Longyearbyen, jossa on kauan louhittu kivihiiltä. Kaupunki tunnetaan laajalti myös sen ainutlaatuisesta Siemenholvista, jonne on taltioitu kaikkialta maailmasta alkuperäisten kasvien siemeniä. Välittömästi kylän vierestä alkavat jäätiköt, jotka kattavat 2/3 saarten pinta-alasta ( 62000 km2). Kohde on maailman pohjoisin paikka, jonne voi lentää reittikoneella ja se on myös loistoristeilijöiden suosikkikohde.

Vuonna 1977 osallistuin silloisen Olympia Lentomatkatoimiston järjestämälle seuramatkalle, jossa oli tavanomaisesta poikkeava telttamajoitus. Reittimme kulki Rovaniemeltä bussilla Tromssan lentokentälle, josta SAS vuorolla Longyearbyen kentälle, jonka vieressä olevalla rantaniitylle oli pystytetty meitä varten armeijan teltta. Yöt olivat kylmiä, joten kokeilimme ” kipinämikkovuoroja”, siinä onnistumatta.

Päiväretkien lisäksi teimme kahden päivän vaelluksen, jolloin yöpyminen tapahtui pienissä teltoissa. Nyt jälkeenpäin paljastan, että yö oli pelottava, sillä silloin turisteilla ei saanut olla mukana aseita. Tästä johtuen nukahtamista häiritsi jokainen teltan ulkopuolelta kuulunut tunnistamaton ääni, joka saattoi olla jääkarhun aiheuttama. Eikä tämä ollut perätön pelko, sillä uutisissa oli kerrottu jääkarhun napanneen turistin.
Huippuvuoret ovat osa Norjan kuningaskuntaa, mutta sen asukkaat n. 2700 eivät ole oikeutettuja toimeentulo- eikä asumistukeen.

Tämäkin yksityiskohta saattaa yllättää turistin, sillä ravintolaan ja virastorakennuksiin mennessä joudut riisumaan kenkäsi pois. Tämä tapa on periytynyt ajalta, jolloin kaivosmiehet likaisine saappaineen tulivat sisätiloihin.
Huippuvuoret ovat erinomainen kohde luontoihmisille, jotka harrastavat esim. lintujen tarkkailua, sillä sinne lentää kesän alussa 3 milj. lintua.

Liitteenä Jorma Tenovuon erinomainen selvitys Huippuvuorten linnuista.

http://www.jtenovuo.com/blogi/?p=355


Ketchikan on Alaskan lohijalostuksen maailman keskus



Huippuvuorilla oli oma raha.



Kulusukin asukkaat teepaidoissaan, vaikka maisema oli heinäkuussa
vielä luminen




Huippuvuorilla oli heinäkuussa lämpöasteita noin seitsemän, mutta aurinkoisessa paikassa tarkeni puolipukeissa. (kaikki tämän jutun kuvat ovat kuvattu digikameralla paperikuvista. Valitan kuvien huonoa laatua)



Teksti ja kuvat Aatto, oh6pn@sral.fi, IPA- Botnia


73, Pertti OH5TQ
oh5tq@sral.fi






Ei kommentteja: