Bibiko kylässä tapasimme entisajan ihmis-syöjien jälkeläisiä, jotka ovat jättäneet isiensä ruokatottumukset
Otsikossa mainittu valtio oli yksi niistä 7. valtiosta, jossa vierailimme
maaliskuussa 2019. Reittimme oli kokonaisuudessaan 36 000 km pitkä ja
sisälsi seuraavat kohteet: Hki - Singapore - Kota Kinabalu (Borneo) - Puerto
Princesa (Filippiinit)
- Sulawesi (Indonesia) - Dili (Itä-Timor) - Cairns (Australia) - Alotau, Kitava ja
Conflict kohteet Papua-Uusi-Guineassa sekä lopuksi vielä Brisbane Australiassa,
jossa olimme paikallisen IPA-jäsenen vieraana, joka kertoi meille kauniin
kaupungin historiasta ja nykypäivästä.
provinssin suurimpaan kaupunkiin Alatauhun on Papua-Uusi-Guinean
pääkaupungista matkaa 363 km eli noin tunnin lentomatka.
Provinssiin kuuluu myös 600 saarta, joista 160 on asuttua. Laivamme pääsi
rantautumaan aivan keskustan läheisyyteen, joten tutustuminen kaupunkiin
kävellen oli helppoa. Ennen satamaan saapumista laivamme ajoi läpi yli 35 km
pitkän ja yli 15 km leveän Milne Bayn syvänmeren lahden, jossa käytiin
2. Maailmasodan yksi merkittävimmistä meritaisteluista vuonna 1942.
Tällöin japanilaiset hyökkäsivät liittoutuneiden joukkoja vastaan. 13 päivää
myöhemmin he huomasivat tehneensä pahan arviointivirheen voimiensa
suhteen, joten he joutuivat perääntymään.
Tähän kohteeseen olimme jo kotona varanneet kiertoajelun, joka tutustuttaisi
meidät entisajan kulttuuriin, jossa esim. Ihmislihan nauttiminen ravinnoksi
oli sallittua. Kylän nimi oli Bibiko, jossa kylän asukkaat värikkäissä juhlapuvuissa
esittivät raivoisia kansallistansseja ja tarjosivat meille omia ruokalajejansa.
Kierrokseen kuului myös vierailu yhdessä maailman suurimmista palmuöljyn
viljelmistä. Benjamin oppaamme mukaan sadonkorjuuseen tarvitaan
tuhansittain lisätyövoimaa käsittelemään kookospähkinöitä.
Ohitimme myös suuren teollisuuslaitoksen, jossa öljyn tuotanto tapahtuu.
Papua-Uusi-Guinea on maailman 3. suurin palmuöljyn tuottaja ja vie-
jä, josta 95% kohdistuu EU maihin. Paikalliset pienviljelijät eivät ole tyytyväisiä,
sillä luontoon on tullut tuholaisia, jotka hyökkäävät kotoperäisten kasvien
kimppuun. P-U-G:n rahayksikkö on nimeltään kina, joita sain vaihdetuksi 5 usd;lla
3 kpl 5 kinan seteliä, yhden niistä säästin omaan rahakokoelmaani.
10 kinalla maksoin paikallisessa ravintolassa SP-nimisen 330 ml olutpullon.
Eipä tullut sitten muuta ostetuksi tässä valtiossa, koska turvatarkastajat saattavat
ottaa pois kauniit puuesineet, joissa voi olla tuholaisia tai niiden toukkia.
Kadulla kulkiessa näin kieltotauluja betel- eli arekapähkinöiden pureskelusta.
Paikallisilla on paha tapa sylkeä punainen mälli kadulle, vaikka se on kiellettyä.
oleva Trobriandin saaristo sijaitsee noin 260 km päässä Alotousta. Koh-
teemme Kitavan saari oli laivayhtiön kertoman mukaan terveellisen
ruoan syömisen mallisaari, sillä ruoan perustana ovat papaja, guava, kookos-
Rannalle menoon tarvitsimme tenderiä eli laivan pelastuvenettä, sillä ma-
tala rantavesi esti laivan pääsyn suoraan laituriin. Laivalta katsottaessa
ei näkynyt rannalla liikettä, mutta jo laiturilta havaitsimme vitivalkoisen
hiekan ja palmumetsän katveessa satojen metrien matkalta paikallisia
artesaani tuotteita myyviä alkuasukkaita.
Paikalla esiintyi myös alakouluikäisiä lapsia tanssien ja laulaen, he keräsivät
avustuksia opiskelutarvikkeisiin peltiämpäriin.
sijaitsevat puolestaan Korallimerellä, joissa eletään eko periaatteella.
Siellä rantauduimme kauniiseen Panasesan korallisaareen. Tällä saarella
oli käytössä osittain Australian dollarit. Monessa myyntikojussa ja ravinto-
lassa oli käytössä kuponkit, joita sai ostaa rahanvaihtopisteissä. Tämä
tarkoitti sitä, että ensin otit selvää tuotteen hinnasta ja sitten kävit vaihta-
massa rahasi kuponkiin, joita ei voinut vaihtaa enään takaisin rahaksi.
Yksityisessä omistuksessa
Conflict saaret ovat saaneet nimensä brittiläisen tutkimusaluksen mukaan,
ja on aivan uskomatonta, että kaikki tämän alueen 21 korallisaarta omistaa
liikemies ja luonnonsuojelija Ian Gowrie-Smith. Hän oli syntyjään australia-
lainen, mutta on kerännyt miljoonansa myymällä apteekkituotteita Iso Britanniassa.
Yritystoiminta ulottui P-N-G, jossa hän vaikuttu öljy- ja kaasuyhtiössä.
Hän oli täysin eri mieltä luonnonsuojelusta paikallisten kalastajien kanssa
siitä, että kilpikonnia pitäisi saada syödä. Tästä luonnollisesti seurasi ikä-
viä yhteenottoja paikallisten kalastajien kanssa.
Papua-Uuden-Guinean sademetsissä
asuvilla sadoilla heimoilla on oma kulttuurinsa, elämäntapansa ja kielensä.
Aikoinaan tv:ssä esiintyi lääkäri Kalle Österlund, joka kirjoitti maailmanympäri
kirjassaan vuonna 2002 esimerkin eräästä kylästä, jossa
sosiaalinen arkielämä poikkeaa tavanomaisesta. Hän kirjoittaa:
“Kylässä naiset valmistavat ruokansa vain itselleen. Ja poikalapset siirty-
vät 7.vuotiaina miesten hoidettaviksi. Tähän sitten päättyikin naisten kanssa seurustelu,
ei kosketa mihinkään sellaiseen esineeseen, johon
nainen on koskettanut. Suvun jatkamista on kuitenkin yritettävä, ja tällöin
mies peittää kasvonsa, jottei syntyisi kasvokosketusta”.
Turistikohteena Papua-Uusi-Guinea on mitä parhain, jossa on tarjolla kaikille
sopivaa harrastustoimintaa.
Alkuasukkaiden tanssiesitykset olivat vauhdikkaita
Bibikon kylätalossa maistelimme paikallisten ruokia
Sain luvan valokuvata perheen omakotitalon
Perhe lähdössä ostosmatkalle läheiseen kaupunkiin
Tässä Alotau Waterfront Lodgen ravintolassa kävin siemaisemassa huurteisen
Juhlakäyttöön valmistettu vene
Purjeveneet olivat Kitavan saarella valmiina lähtemään tuulen vietäväksi
Kitavan saarella oli tavaran paljoutta. Kuvassa kolmen kojun sarja
Papua-Uuden-Ginean raha on nimeltään kina, ja yksi euro on 3.80 PGK. Kuvassa 5.kinan seteli ja nauttimani oluen tarra, jonka hinta oli 10 PGK
73 Pertti OH5TQ
oh5tq(at)sral.fi
