Tämä kuva on otettu JIN MAO TOWER- pilvenpiirtäjän 88 ( numero on myös radioamatöörien käyttämä lyhenne, joka tarkoittaa suukkoja) kerroksesta. Hissin vauhti oli 9.1 m/s, joten ylhäällä oltiin jo 45 s kuluttua lähdöstä. Maisemat olivat huikaisevat. Kuvassa oleva torni on Oriental Pearl Tower, korkeutta sillä on 468 metriä. Huomaa erityisesti kuinka näkyvyys on huono saasteiden vuoksi.
Kolme viimeistä osaa on kertonut kevään 2013 laivaristeilymme kohteita. Risteilyn kaksi viimeistä kohdetta oli Tianjin ja Shanghai Kiinassa.
Ensiksi mainittu kaupunki tuo minulle valitettavasti ikäviä muistoja, sillä vuonna 1976 heinäkuussa tapahtui Tangshanin kaupugissa tuhoisa maanjäristys.(8,6) Menehtyneitä oli satoja tuhansia. Tianjin sijaitsee noin 60 km päässä, mutta tuhot olivat sielläkin suuret. Viikkoa myöhemmin tapahtumasta olin Olympia kaukomatkatoimiston mukana kiertämässä Kiinaa ja matkamme varrelle sattui kaupunkeja joissa varauduttiin jälkijäristyksiin. Me saimme asua hotelleissa, mutta paikalliset asukkaat joutuivat pystyttämään tilapäisiä telttoja ja majoja puistoihin ja kaduille. Reittimme piti alkuperäisen suunnitelman mukaan mennä Pekingin kautta, mutta maanjäristys muutti suunnitelmia.
Tianjinissä emme käyneet maissa lainkaan, koska olin sairastunut lievään flunssaan. Ilmakin oli yllättävän epävakaista ja viileätä.
Shanghaissa sitävastoin osallistuimme kiertoajeluun ja totesin melkoisen muutoksen tapahtuneen kaupunkikuvassa. Aikaa tosin edellisestä käynnistä oli kulunut jo 37 vuotta.
Yhteenveto tästä risteilystä: Matkan kokonaispituus oli 28.910 km, risteilyn hinta 964e, lento 848e, viisumikust. 165e eli yht. 1977 euroa.
Mikäli joku lukijoista on saamassa ajatuksen lähteä maailman eri merille loistolaivoilla, niin varteenotettava matkojen välittäjä on www.soiletours.fi .
Allaoleva kertomus on kirjoitettu jo vuonna 1976 ja se julkaistiin Vaasa-lehdessä.
SILKKIÄISVILJELMILLÄ
Yksi mielenkiintoisimmista kohteista matkallamme oli tutustuminen luonnonsilkin valmistukseen. Meillä oli tilaisuus nähdä kolme eri tuohantovaihetta, jotka sijaitsivat toisistaan erillään pitkienkin välimatkojen päässä.
- Toukat ovat aikamoisia suursyömäreitä, sillä niitä on ruokittava joka neljäs tunti, eikä niille kelvannut mikään muu ruoka kuin mulperipuun lehti, oppaamme kertoi.
Näitä mulperipuita kasvatettiinkin lähistöllä runsaasti. Ennen kuin toukat ryhtyvät rakentamaan kotiloa itsensä ympärille, ne tulevat käymään lävitse " neljän unen prosessin", mikä tarkoittaa nukkumista ja nahanluomista. Sinä aikana toukat eivät syö lainkaan, totesi opas. Kun tämä nukkumisvaihe on ohitse, ryhtyy toukka kutomaan itsensä ympärille noin kolme kertaa kaksi senttimetrin suuruista kotiloa, josta myöhemmässä vaiheessa kehrätään peräti kilometrin verran lankaa. Kun kotilo on valmis se täytyy keittää 72 tunnin sisällä, muutoin siitä kuoriutuu silkkiperhonen.
Kotilosta langaksi
Seuraavassa kohteessa olikin jo tosi meininkiä. Tehtaassa, johon tutustuimme, työskenteli kaikkiaan 1700 työntekijää. Aloitimme kierroksemme kotiloiden lajittelusalista, jossa kymmenet naistyöntekijät istuivat kuljetushihnojen ääressä ja poimivat pois huonot yksilöt, joita oliat esim. ruskettuneet kotilot tai sellaiset, joihin jo oli päässyt muodostumaan pieni reikä ulospyrkivän perhosen ansiosta.
Kotilon päällimmäinen kerros on nöytää, joka poistetaan eräänlaisessa karstauskoneessa ja tämän jälkeen onkin edessä " hikisin" vaihe, sillä kotilot keitetään kuumassa höyryssä 13-14 minuutin ajan, jolloin niistä irtoaa luonnonkumi.
Tämän jälkeen onkin kehruun aika. Tässä työvaiheessa on kehitys kulkenut melkoisesti etenpäin, sillä nyt yksi työntekijä hoitaa 60 puolaa aikaisemman viiden puolan sijasta. Näkemässämme puoliautomaattisessa kehruukoneessa yhdistyivät aina yhdeksästä kotilosta samanaikaisesti tulevat hiuksenhienot langat yhdeksi vahvemmaksi silkkilangaksi. Kuivausvaiheiden jälkeen silkkilanka sidottiin vyyhdeksi siten, että kuhunkin vyyhtiin tuli 50.000 metriä lankaa ja nämä puolestaan sidottiin 16 kpl nippuihin. Tälläinen yksi nippu painoi vain kaksi kiloa, joten kevyttä tuo silkkimateriaali todella oli.
Silkkilangasta kankaaksi
Hangchow-nimisessä kaupungissa saimme sitten lopuksi tutustua luonnonsilkin valmistamisen viimeiseen vaiheeseen, kudontaan. Kohteeksi oli valittu Shang Yangin silkkitehdas. Johtokunnan varapuheenjohtajan opastuksella kiertelimme tehdassaleissa, joissa 35 C asteen kuumuudessa työskenteli lähes kaksituhatta henkilöä. Kolmeen kutomosaliin oli mahdutettu 548 kutomakonetta ja niiden aiheuttama suorastaan hirvittävä meteli vihlaisi korviani. Työntekijöillä ei ollut korvasuojaimia. Tehtaassa työskenneltiin vuorokauden ympäriinsä, vuorojen pituudet 6.5 - 8 tuntiin, riippuen vuorokauden ajasta.
Tehdessämme ostoksia myymälöissä totesin maksuvaiheessa asian jota meillä Suomessa ei käytetty. Liikkeessä oli vain yksi mieskassa, joka istui korokkeella huoneen toisessa päädyssä ja jonne johti eripuolilta myymälää pingotettuja rautalankoja. Kun asiakas oli maksanut myyjälle, tämä kiinnitti rahat ja kirjoittamansa kuitin puupalikkaan, jonka hän viskasi edelleen lankaa pitkin kassalle ja vaihtorahat palautettiin samalla tavalla.
Tämä kertomus oli lähihistoriasta ja ensi kerralla kerron kohteesta jossa pidetään ensi vuoden jääkiekon mm-kisat. Niin missäs ne pidetään?
Lisää tietoutta Shanghaista saat tästä linkisttä:
Mielenkiintoinen kohde on myös Hainan saari
73 ja 88 toivottaa Aatto, OH6PN, IPA-BOTNIA
Tältä näyttää Jin Mao Tower sisältäpäin. Rakennuksessa toimii mm.
Tämä kuva on otettu vuonna 1967 ollessani ensi kertaa Hong Kongissa. Joka kerta kun nousimme autosta ulos, olimme piiritettyjä. Näilläkin lapsilla oli aihetta ihmetellä, mikä kummajainen oikein olin.
Kotilojen lajittelu vaatii sorminäppäryyttä ja tarkkaivaisuutta.
Valmista silkkikangasta lähtee pian pakkaamon kautta maapallon.
Teksti ja kuvat Aatto OH6PN
73, Pertti OH5TQ