Heinäkuun 17. 2012 valkeni helteisenä niin kuin täällä on tapana. Matkavalmisteluja oli tehty viikkoja ja kaikki oli valmista Espanjan mantereella olevan korkeimman huipun (Mulhacen 3482 m) valloitukseen. Matkustuskulkuneuvona palveli vanha diesel-Corsa ja reitti oli Mijas-Malaga-Motril-Orgiva-Capileira-Hoya del Portillo. Viimemainittu sijaitsee 2150 metrin korkeudessa ja siihen päättyy yleinen tie. Tie kyllä jatkuu n. 2700 metrin korkeuteen Mulhacenin juurelle, mutta on puomilla suljettu ja vain yksityis- ja viranomaiskäytössä.
Patikointi siis alkoi tästä ja matkaa oli Refugio Poqueiraan, majoitukseen, 8,5 km ja nousua n. 600 m, joka oli meikäläisen voimavaroille täysin riittävästi ottaen huomioon kaikki mukana kannetut urheilujuomat ja navigaattorit (Garmin nuvi255 ja Microsoft Autoroute miniläppärissä). Luulot lähtivät heti, sillä nousua oli 250 m ensimmäisen 1,5 km matkalla.
Onneksi loppupäässä ruvettiin näyttämään jäljellä olevia kilometrejä ja onneksi ei sanottu, että kysymyksessä on vain etäisyys lähimpään risteykseen, josta on edelleen 2,2 km Poqueiraan.
Pieni eksyminen vielä viimeisillä kilometreillä lammasfarmin pihaan, mutta vahdit jotka tulivat tervehtimään tulijaa heiluttivat häntäänsä ja olivat lähinnä rapsunkipeitä. Loppulähestyminen oli lähinnä masentava kun näki, mihin monttuun oli laskeuduttava ja sieltä oli taas seuraavana ja sitä seuraavanakin noustava. Mutta ei auttanut jos nukkua halusi. Tervetuloa toivotti talon karvainen kissa , joka oli saanut nimensä jostain parturia muistuttavasta sanasta.
Majoitus oli lähinnä reitkeilymajatasoinen, mutta kylläkin siisti, ainakin kun huomioidaan olosuhteet 2,5 kilometrin korkeudessa kaiken kunnallistekniikan ulkopuolella. Ja tämä oli ainoa mahdollisuus lähteä vaeltamaan Mulhacenin päälle hyvin nukutun yön ja hyvin syödyn aamiaisen jälkeen. Mm. vessapapereiden kanssa tuli käyttäytyä samoin kuin Kreikan saarilla, kaikki kannelliseen paperikoriin. Paikka oli varustettu helikopterin laskualustalla, joka osoitti että vakavissaan ollaan liikkeellä.
Seuraava aamu (18.7.) valkeni aurinkoisena, mutta vain kohtuullisen lämpimänä. Näissä korkeuksissa ollaan ainakin yöllä selvästi alle 20 asteessa ja kun lähdetään kiipeämään, niin lämpötila vain laskee. Lämpötilan nollaraja oli selvästi alle 5000 m. Noustessa voi ajoittain lämpötilan puolesta olla T-paita päällä, mutta tuulessa se ei riitä ja voimakkaan UV-säteilyn takia se ei ole järkevää. Lisäksi voisin suositella myös korkealla suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta - poltin auringossa oikean kädenselän rakoille. Varustus oli Garmin navigaattori, jossa näkyvissä erillisinä pisteinä Poqueira, Mulhacen II ja Mulhacen sekä alueen läpi kulkeva tie - ei muuta. Lisäksi varusteena pari karttaa, kompassi, 1,5 litraa urheilujuomaa, eväsleivät, perunalastuja, suklaata, puhelin ja Baofeng.
Matkaa oli vaakasuuntaan vain n. 7 km yhteen suuntaan. Pystysuuntaista nousua noin kilometrin verran. Suunnistus tuli tehtyä alkuun varman päälle ja tietä myöten Poqueira aamuauringossa.
Ensimmäiset 3,5 km onnistui aivan nappiin, mutta sitten alkoi "kompurointi". Suunta oli sinänsä oikea ja maali melkein näkyvissä, mutta polkujen merkinnät ovat onnettomia ja harhaan johtavia.
Menomatka Mulhacenin päälle meni kuitenkin polkua pitkin pienen harhailun jälkeen. Rinteessä kulkee kyllä vanha "rodeotie", mutta sitä kehoitetaan reittiohjeissa välttämään mutkittelun takia. Oikaiseminen on tietenkin aina kotiin päin, mutta jos sitä polkua ei ollenkaan löydy ja sitten joutuu siihen tolkuttomaan louhikkoon, ei oikaisusta ole muuta kuin haittaa.
Maisemaa eteläänpäin
Paikallista kasvillisuutta
Puhelin ei pääsääntöisesti toiminut paikallisin poikkeuksin. 2 metrin kutsuun ei suunniteltuna yhteysajankohtana ja taajuudella tullut vastausta Fuengirolasta. Puhelinyhteyden puuttumisen takia ei uutta skediä voinut sopia.
Menijöitä oli sekä ylös- ja alaspäin ja lisäksi sivusuunnassa. Jotkut olivat lähteneet Capileirasta noin kilometrin alempaa kuin minä ja vauhti näytti olevan vähintään kaksinkertainen. Vähättelivät vielä mennessään, ettei tässä mitään ihmeellistä kun me ajettiin puoleen väliin polkupyörillä. Kas kun ei vielä katujyrää hinaten. Mutta sporttisen näköisiä olivat kaverit, eikä askel paljon painanut. Englannin kielikin oli hallussa. (kuva 678 Mulhacen II taustalla)
Mulhacen II taustalla
Kivikko oli loputon ja siellä täällä loikoili vuoriskaurispukkeja märehtimässä
Mulhacen II (3360 m) tuli vastaan aikanaan ja oli jo mielessä vaihtunut lopulliseksi määränpääksi, koska tuntui, etteivät voimat riitä muuhun. Mutta kun sieltä sitten näki lopullisen määränpään n. kilometrin päässä ja noin 120 metriä ylempänä, en voinut vastustaa kiusausta jatkaa matkaa.
Mulhacenin päälle oli viritetty jonkinlainen ristikko, mihin ihmiset voivat kiinnittää viirejänsä ym. levittelemättä niitä ympäriinsä.
Porukkaa oli ehkä toistakymmentä henkeä parhaimmillaan ja jonoa ulos- ja sisäänpäin, kaikilla sama päämäärä.
Huipulla oli naaraspuolinen vuorikauris kipittelemässä ympäriinsä ja odottamassa mistä saisi palan eväsleipää. Ja sitähän sai ainakin minulta. Jälkikasvulle oli opetettu tämä sama homma, mutta vasa pökittiin pois näkyvistä. Myös pukkeja oli siellä täällä näkyvissä suurine sarvineen ja arkuudesta ei tietoakaan.
Lunta edelleen näkyvissä
Väsynyt vaeltaja
Vuorikauris huipulla
Ja huipulta oli mahtavat näkymät
2 metrillä vallitsi edelleen hiljaisuus (Baofeng 2 Wattia) sekä Aurinkorannikon amatöörien taajuudella 145,575 että 145,500:lla. Sen sijaan selattaessa suoria kanavia, kuului selvää liikennöintiä joten jos olisi ollut pakottava tarve kusonpitoon, se olisi onnistunut. Jätin kuitenkin espanjalaiset jorisemaan keskenään.
Paluumatkalle lähdin taas Mulhacen II:n kautta eli tuloreittiä. Mulhacen II:n jälkeen en löytänyt polkua, ajauduin alaspäin rinteessä, koska näin normaalisti polkua merkkaavan kiviröykkiön ja lähdin seuraamaan. (kuva 712) Hetkeä myöhemmin näen jonkun edelläni ja satoja metrejä alapuolellani.
Huutelen perään ja se osoittautuu puolalaistytöksi, joka on tullut minua vastaan Mulhacen II:ssa ja on sen jälkeen eksynyt polulta ja on menossa suoraan rinnettä alas kuten minäkin. Tuttu tie on näkyvissä. Menemme lopulta tasatahtia alaspäin tielle saakka jossa otamme karttapalaverin. Sinänsä emme ole eksyksissä, väärä reitinvalinta kuitenkin molemmilla huonon viitoituksen seurauksena. Tiellä toteamme olevamme menossa kuitenkin vastakkaisiin suuntiin, toivotamme hyvät matkat ja jatkamme eteenpäin. 3 kilometrin taaperruksen jälkeen löydän Poqueiran tutun tien, teen parit oikaisut, juon vuoristopurosta, pesen naamani ja kädet, törmään tuttuun lammaslaumaan ja olen lopulta majapaikassa n. klo 18.
Huono viitoitus reitillä
Seuraava aamu valkenee sitten sikäläisessä normaalikelissä tähän aikaan vuodesta, lämpinä, muttei liian lämpimänä ja aurinkoisena. Lähden taapertamaan kohti Hoya del Portilloa 9.15. Normaalin alkunousun (vähän toista sataa metriä) jälkeen pääsen taas tutulle nyt loivasti alaspäin laskevalle polulle. Matka sujuu mukavasti keventyneen kuorman (urheilujuomat ja eväät) ansiosta mutta kuitenkin hitaammin kuin minkään aika-arvion mukaan. 1,5 km ennen Hoya del
Portilloa lähden jyrkempään laskuun metsän läpi, mutta joudun toiselle polulle kuin se mitä olen noussut, enkä löydä nousu-uraani. Ei muuta kuin takaisin ylös muutama sata metriä. Minkäänlaista halua eksymiseen johonkin laakson pohjalle ei ole. Mäen päältä kulkee tie samaan paikkaan mutta pituus kaksinkertainen (3 km). Se käy minulle. Saavun Hoya del Portilloon vartin yli puolen päivän. Autokin lähtee käyntiin laakista.
Tämä oli nyt toinen patikointini näissä maisemissa. Ensimmäinen oli viereisestä kylästä, Trevelezistä (1500 m) ns. seitsemälle laguunalle (lammelle) (3000 m) toukokuussa 2012 ja jäi lähinnä aikataulullisista syistä hiukan vajaaksi (100 m tavoitteen alapuolelle). Mikäli joku nyt sattuisi olemaan kiinnostunut patikoinnista näissä maisemissa, lisää voi kysellä vaikka s-postilla (omakutsu)tai skypellä. Luulen että kokemustani ja tietojani näistä maisemista kannattaa siinä tapauksessa hyödyntää, koska kaikki tapahtuu täällä hiukan toisin kuin koti-Suomessa ihan maantieteellisistä ja kielellisistä syistä.
Juhani Ilveskorpi OH2NTW/EA7
73, Pertti OH5TQ
skype on
omakutsu toimii
